Tutustumisjaksolla Portugalissa

07.09.2022

Ei ole ihan helppo yrittäjän lähteä kahdeksi viikkoa pois. Ei varsinkaan eläinalan yrittäjän. Paljon oli hommaa ennen kuin pääsi matkaan ja kotona olevat ovat mielessä varmasti joka päivä monta kertaa mutta täällä sitä nyt ollaan, Portugalin lämmössä, auringon alla. 

Ja mihimpä sitä hevosyrittäjä muualle menisi kuin hevostilalle :D  

Kuvan minusta ja Tina Turnerista otti Nina Laiho
Kuvan minusta ja Tina Turnerista otti Nina Laiho

Kannattaa opiskella

En olisi millään pystynyt lähtemään tällaiselle reissulle ilman Erasmus+ tukea ja KPEDUa. Olen viimeiset vuodet opiskellut milloin mitäkin ja viimeisimmän opintokokonaisuuden suoritin KPEDU:lla Anna Kilpeläisen opissa. Hevosen kouluttaminen -tutkinnonosa oli antoisa ja vaikka olinkin juuri valmistunut eläintenkouluttajaksi oli tästä jaksosta ehdottomasti hyötyä ja syvensi edelleen tietoa sekä hevosista että niiden kouluttamisesta.  

Olin valmistautunut lähtemään ulkomaanjaksolle jo 2020 kevättalvella mutta kuten kaikki tiedämme, Covid-19 muutti tuolloin maailman ja lähtö peruuntui. Onneksi nyt tuli uusi mahdollisuus ja uudet suunnitelmat saatiin päivitettyä koulun ja minut vastaanottavan paikan kanssa. 

Country Quest Portugal, Alcoutim

Alcoutim on pieni kaupunki eteläisessä Portugalissa Espanjan rajalla. Portugalissa on ollut tänä kesänä todella kuivaa ja kuumaa. Viimeksi on satanut huhtikuussa ja lämpötilat tänä kesänä ovat olleet korkeat.

Country Quest Portugal on tila, jossa asuu tällä hetkellä 11 rescue hevosta, 2 koiraa ja kaksi kissaa. Toimintaa on monenlaista, pääasiassa kävelyretkiä tai meditointia lauman kanssa sekä erilaisia kursseja - mutta ei ratsastamista. Ratsastusretket oli kyllä alkuun ohjelmassa mutta hevosten hyvinvointi ajoi ratsastuspalvelun edelle.

Tilalla myös koulutetaan hevosia positiivisen vahvistamisen avulla ja Pia myös opettaa kouluttamista esimerkiksi vapaaehtoistyöntekijöille ja kurssilaisille. Kouluttaminen on hevosista mukavaa ja enemmän ongelmaksi muodostuukin omaa vuoroaan aidalla jonottavat muut hevoset jotka haluaisivat myös osallistua koulutukseen. 

Tilalla on myös vapaaehtoistyöntekijöitä ympäri maailman, lähinnä Euroopasta mutta myös esimerkiksi Aasiasta. Oman jaksoni aikana tilalla työskentelivät Englannista oleva Sarah ja saksalainen Anny. 

Paikan omistavat alkuperältään suomalainen Pia ja portugalilainen Daniel eli tilalla pärjää loistavasti useammalla kielellä. 

Tilan elämää pääsee seuraamaan esim 

Hevoset ja niiden elämä tilalla

Jokainen hevosihminen tietää ettei elämä hevosten kanssa ole aina helppoa. Omat haasteensa varmasti tuo se että tilalla on 11 hevosta joilla lähes jokaisella on enemmän tai vähemmän traumaattinen tausta ja fyysisiä ja psyykkisiä traumoja taustalla. Ne eivät koskaan kokonaan häviä mutta niiden kanssa sekä ihmiset että eläimet oppivat elämään. 

Tilalle tulleilla hevosilla on jokaisella oma tarinansa. Osa arvista on näkyviä osa henkisiä. Tarinat ja tapahtumat saavat minut surulliseksi monestakin syystä. Ihminen osaa kyllä olla julma eläin. Nämä tarinat ovat kuitenkin vain pieni murunen hevosalaa. Onni on että nämä hevoset ovat päätyneet Pian ja Danielin tilalle.

Hevosten ikäjakauma on noin 6-35 välillä. Jo harmaantuneet vanhukset kulkevat laitumen poluilla kukkulalta laaksoon siinä missä muutkin. Kaikilla hevosilla on omat lempipaikat lepäilyyn ja ruokailuun.  Viimeisin hevonen George tuli reilu puoli vuotta sitten tammalaumaan. Sopeutuminen on sujunut hyvin ja George on aloittanut uuden elämän tilalla. 

Olki eikä juuri mikään muukaan kasva eteläisessä Portugalissa vaan heinät ja oljet ostetaan parin sadan kilometrin päästä, jonne suuri osa Portugalin viljelystä on keskittynyt. Tilalla hevoset syövät karkearehuna olkea koska sitä on paremmin saatavilla kuin heinää. Oljen laatu on myös tasalaatuisempaa kuin heinän. Oljen lisäksi kaikki hevoset saavat aamuin illoin lisärehut tarpeidensa mukaan.

Hevosten ruokinta

Koska tilalla on vaihtuvia vapaaehtoistyöntekijöitä on hevosten ruokintarutiinit kirjattu selvästi rehuvarastoon. Rutiinit ovat tärkeitä. Hevosille on muodostettu omat paikat missä jokainen saa syödä rauhassa oman annoksensa. Osalle hevosista on lohkaistu oma alue ja osa syö yhdessä kaverin kanssa. Näin nopeammat syömärit eivät pääse varastamaan ruokaa hitaimmilta ja kaikille hevosille voidaan jakaa niiden tarvitsemat lisärehut.

Hevosilla on tarjolla olkea käytännössä koko ajan. Uutta olkea laitetaan aamuin illoin. Aamuoljet levitellään kukkulan päälle johtaville käytäville. Hevoset viettävät aamupäivän ja päivän lepäillen ja syöden kukkulalla. Iltapäivällä lauma kokoontuu takaisin pihapiiriin odottelemaan illan ruoka-annoksia. Iltaoljet jaetaan alas laaksoon, eri reiteille kuin aamulla. Laaksossa hevosilla on myös pieni järvi. Jakamalla oljet eri paikkoihin kannustetaan hevosia liikkumaan. Tämä myös tukee hevosten lajityypillistä tarvetta laiduntaa ja etsiä ruokaa. 

Ensimmäiset päivät

Ensimmäiset päivät meni tutustuessa talon tavoille. Hevoset, niiden ruokinnat, talon muut työt ja alkava Nina Laihon pitämä hevosten kouluttamis kurssi pitivät kiireisinä. Päiväsaikaan on muutama tunti vapaampaa ja silloin ehti hengailla lauman kanssa kukkulalla ja seurata ja fiilistellä laumaa. Aloin jo tunnistaa hevosten luonne-eroja. Osa halusi rapsutuksia osa tarkkaili kauempaa, jotkut eivät pitäneet kosketuksesta. Osa oli enemmän tarkkailijoita osa touhuilijoita. Vanhimmat hevoset ovat reilusti yli 30 vuoden ikäisiä. Epätasaisessa ja vaihtelevassa maastossa liikkuminen pitää varmasti omalta osaltaan hevoset eri tavalla fyysisesti kunnossa kuin tasamaalla pienessä tarhassa olevat hevoset. Toki rinteet ja polut aiheuttavat myös oman riskinsä mutta sujuvan näköisesti kaikki hevoset siellä liikkuvat. 

Hevosen kohtaaminen tapahtuu täällä kunnioittavasti. Pia kertoi hänen periaatteestaan ettei koske hevosta ellei hevonen koske ensin häneen. Huomaan että teen itse samaa vieraiden hevosten kanssa. Omieni kanssa koen että tunnen ne sen verran hyvin että "saan" koskea. Ne ilmoittavat kyllä jos eivät halua rapsutuksia tai koskettamista.  

Lua ja Paloma iltaolkia syömässä
Lua ja Paloma iltaolkia syömässä

Hyvinvointia ja pahoinvointia

Kuten arvata saattaa on Portugalissa hevosten - ja kaikkien eläinten pito - erilaista kuin Suomessa. Täällä on tavallista pitää hevoset karsinoissa. Hevosia näkee myös takapihoilla pienillä pihoilla ja usein yksin. Hevosia myös voidaan pitää jalasta tai kaulasta kiinni sidottuina. Portugalissa on voimassa eläinsuojelulaki mutta hevoset eivät kuulu eläinsuojelulain piiriin koska niitä ei luokitella seura-/lemmikkieläimiksi.

Tämä on vähän sellainen aihe että se tavallaan kiinnostaa mutta en oikein halua kuitenkaan tietää. Sama tunne tuli kun pyörähdimme hyvin pikaisesti eläinkaupassa; lintuja oli paljon pienissä häkeissä. En halunnut katsoa. Pari metriä ovelta sisään astuessani palasin jo takaisin ulos. Tai kun tiellä tuli vastaan kaksi kärryjen eteen valjastettua hevosta isojen kuormien kanssa. Laihoja ja luisevia hevosia. Kääsin pään pois.

Eläimet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa yhteiskunnassamme. Maiden välisiä eroja ei voi oikein verrata keskenään koska eläinten pitämiseen liittyvissä kulttuureissa on niin iso ero. Eläimellä on eri "hinta" ja käyttötarkoitus eri maissa sen suhteen mihin kategoriaan eläin kuuluu. Eikä niinkään voi ajatella että kylläpä meillä Suomessa on eläinasiat hyvin tähän verrattuna. "Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta." (elaintieto.fi) Eli jokaisen yksilön oma kokemus omasta itsestään. Vaikka välillä huomaan ajattelevani että tämä asia on hyvin täällä ja toinen asia hyvin meillä kotona, on vaikea ajatella että omat hevoseni viihtyisivät - tai edes voisivat hyvin näissä lämpötiloissa. Samoin on vaikea kuvitella että täällä +21 asteessa, tuulessa ja pienessä tihkusateessa värjöttelevä hevonen voisi hyvin Suomen syksyssä tai talvessa. 

Eläinten hyvinvointia tulee kehittää jatkuvasti - aloitetaan omista eläimistämme, eikö vain? Kysytään, tarkkaillaan ja mietitään miten ne voivat. Mitä voidaan lisätä niiden arkeen jotta lajityypilliset tarpeet täyttyisivät paremmin?  

Hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, laiduntamista jsekä ruoan etsintää ja valikointia
Hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, laiduntamista jsekä ruoan etsintää ja valikointia

Oppia ja oivalluksia hevosen kouluttaminen -kurssilta

Nina Laiho on eläintenkouluttaja (EAT) ja piti Portugalissa kuudelle suomalaiselle osallistujalle eläintenkouluttamis kurssia. Kaksiosaisen kurssin ensimmäisellä jaksolla on kuusi suomalaista ja kaikilla vähän erilaiset intressit hevosiin ja kouluttamiseen. Päämäärä meillä kaikilla on kuitenkin sama; tehdä hevoslähtöisemmin ja ymmärtää paremmin hevosta eläimenä. Toisella kolmen päivän jaksolla meitä oli kolme osallistujaa. 

Ensimmäisenä kurssipäivänä tutustuimme laumaan ja tarkkailimme lauman yksilöitä. Hengailimme lauman kanssa ja yritimme löytää laumasta omat hevoskumppanimme seuraaville päiville. Valinta tapahtui fiilispohjalta intuitiivisesti eikä omien mieltymysten tai järjen valinnalla. Minäkin koitin ensin ammattimaisesti valita hevosta joka minun mielestäni hyötyisi kouluttamisesta mutta reaktioni yhden hevosen - Lorettan - kanssa oli niin vahva etten voinut valita muuta.

Toisena päivänä keskityimme virikkeisiin ja niiden järjestämiseen hevosille. Teimme erilaisia viriketehtäviä käyttäen apuna ämpäreitä, pahvilaatikoita, mattoja, muffinssivuokia.. Virikkeissä käytimme pääsääntöisesti heinähaketta ja tontilla kasvavaa hevosten herkkua, johanneksen leipäpuuta. Erilaiset hevosten reaktiot saivat meidät keskustelemaan siitä että miten sama virike voi olla toisille vaikea ja toisille liian helppo. Osa hevosista luovutti jo ennen kuin kunnolla aloittivat. Osa hermostui. Osalle virikkeiden vaihdon välinen aika sai ne rauhattomiksi. Osa käytti huuliaan osa kavioitaan ratkaisuissa. Luonne-erot näkyivät käyttäytymisessä.  

Hakita selvittää muffinssivuokaan laitettuja herkkuja
Hakita selvittää muffinssivuokaan laitettuja herkkuja

Omaehtoisuuden kautta oppiminen

Ninan kurssin aikana opettelimme siis hevosen kouluttamista. Vaikka tässä on nyt muutama vuosi tullutkin jo aktiivisemmin kouluteltua eläimiä, opin taas paljon uutta. Olin käyttänyt kyllä starttinappulaa ja omaehtoisuutta lähinnä koiria kouluttaessa mutta en ollut ajatellut että tottakai myös hevosten kanssa sitä kannattaisi käyttää! Omaehtoisuus lisää eläimen valintamahdollisuutta ja näin ollen parantaa sen hyvinvointia.

On upeaa päästä ammattilaisten oppiin. Nina on syventynyt paljon eläimen omaehtoiseen kouluttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että eläimeltä kysytään haluaako se tulla mukaan ja osallistua. Molemmista eläimen päätöksistä palkataan koska ei ole lainkaan väärin sanoa että tarvitsen tauon. Tämä tuo myös turvallisuutta kun olemme tilanteen tasalla emmekä vie tilanteita liian vaikeiksi eläimelle.  

Loretta ja Lua

Ensimmäinen koulutusoprojektihevoseni oli noin 35 vuotias Pura Raza Española eli puhdasrotuinen espanjalainen (P.R.E) hevonen Loretta. Loretta oli elänyt elämänsä siitostammana ja edelleen jotkut täällä käyneet ovat kysyneet voisivatko saada hänestä varsan vaikka hevonen on yli 30 vuotias. Loretta on rauhallinen ja tyyni. Sen kanssa on usein aloittelijat tehneet töitä, joten vaikka sille olikin kohdekosketus tuttu oli se silti aloitettava aikalailla alusta.

Toinen harjoiteltava tehtävä olikin vaikeampi enkä minäkään sitä ollut edes omieni kanssa tehnyt aiemmin, nimittäin bodytarget. Siinä ideana on että hevonen opetetaan tuomaan pyydetty osa - esimerkiksi lapa - kohti kohdetta. Kohde voi olla kämmen tai jokin esine. Tämän tehtävän sain etenemään Lorettan kans hyvin. Tärkeää oli myös hevosen mielentilan huomioiminen ja suoruus tekemisen aikana.

Kolmenneksi harjoiteltavaksi tehtäväksi tuli jalan noston opettaminen hevoselle. Sain harjoitteluun nuoren Lua-hevosen. Lua on tilalla asuvan Paloman 6-vuotias varsa ja syntynyt laumaan. Pia ja Daniel ostivat kahdeksan hevosen lauman noin kuusi vuotta sitten. Lua oli tuolloin puolivuotias. Luonteeltaan Lua on kuitenkin aika hektinen ja epävarma. Sillä tulee helposti turhautumista ja hermostuneisuutta varsinkin jos se on epävarma mitä sen pitäisi tehdä. Aloitimme tutustumisella ja löytämällä juuri meille sopivan koulutusrytmin. Toistoja Lua pystyi tekemään pääsääntöisesti 2-3 ja sen jälkeen valitsi taukokupin. Lähinnä keskityimme siihen että Lua pystyi seisomaan paikoillaan eikä kierrokset nousseet mahdottomasti. Edistystä tapahtui mutta jalannostoihin emme juurikaan vielä päässeet.

Syventävää tietoa ja lisää koulutettavaa

Kurssin toisella osalla syvensimme edelleen hevostietämystämme Ninan johdolla, opettelimme pilkkomaan koulutettavia asioita pienemmiksi ja keskityimme koulutustekniikan parantamiseen. Kävimme läpi virheetöntä oppimista ja sitä, miten kouluttamisessa otetaan huomioon se, että meillä on koulutettavana eläimenä juuri hevonen.

Toisella jaksolla pääsin jatkamaan vielä Lorettan kanssa uusia koulutusasioita ja huomasimme selkeän puolieron hänen tekemisessään. Tämä voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi näöstä, kuulosta tai kivusta. Puoliero näkyi jo bodytarget-tehtävää tehdessä mutta nyt edessä olevan kartion koskettaminen oli selkeästi hankalampaa jos seisoin hevosen vasemmalla puolella.

Tein töitä myös Tinan kanssa. Tina on 7 vuotias, helposti hermostuva ja isoliikkeinen, mielellään lähelle tuleva teini. Tinan tarina on myös surullinen. Sen emä oli ollut kaulasta kiinni tolpassa ja emä oli hirttynyt naruun. Tina löydettiin kuolleen emänsä vierestä. Se siirrettiin laumaan jossa oli kaksi emää ja niiden varsat. Tinalla on selvästi jäänyt tärkeitä emän oppeja oppimatta.

Tinan kanssa toistomäärät pidettiin lyhyinä ja tehtävät helppoina. Tavoitteena oli rauhallinen ja rento mieli koulutuksen ajan. Koulutuksen loppuminen ja ihmisen lähteminen pois oli myös Tinalle vaikeaa joten lopuksi hän sai taukokuppiin paljon syötävää. Paras palkinto itselle oli se kun Tina selvästi viimeisillä kerroilla valitis mieluummin tekemisen kuin taukokoupin

Sain myös tehdä töitä jo hyvinkin mummo ikäisen, kauniin ja rauhallisen Bolinhasin kanssa sekä herkän ja helposti huolestuvan Paloman kanssa.

Kaikki hevoset opettivat paljon. Sain oppia pilkkomaan asioita vieläkin pienemmiksi ja huomata miten pienikin paine voi aiheuttaa reaktion herkälle hevoselle.  Hevoset olivat erilaisia keskenään ja kaikkien kanssa piti keskittyä eri asioihin. 

Eläinlähtöisyydestä vieläkin syvempää

Ei ole yhtä tapaa kouluttaa samaa asiaa eri hevosille. Jokainen hevonen on yksilö ja kaikki koulutussuunnitelmat täytyy tehdä juuri sille hevoselle sopiviksi. Suunnitelman täyty myös olla joustava ja tilanteen mukaan sitä täytyy muuttaa. Tärkeää hevosen kouluttamisessa on se että osaa lukea hevosta. Että huomaa sen pienet eleet ja reaktiot ja suhteuttaa omaa kouluttamistaan niiden pohjalta. Tärkeää on että hevosella on mahdollisimman hyvä olla ja sen päätöksiä osallistumisesta koulutukseen kunnioitetaan.

Mukava oli huomata että oma tyylini oli jo aikaisemmin kääntynytkin hyvin paljon eläimen kuuntelemiseen ja omaehtoisuuden koulutustuokioissa. Olin jo ottanut käyttöön omaehtoisuutta lisäävät startti- ja stoppimerkit sekä erityisesti koirien kanssa ottanut käyttöön virheettömän oppimisen. Nyt vain lisätään vielä taukokuppi myös hevosten kouluttamiseen.

Kaikenkaikkiaan reissu oli ajatuksia herättävä ja opettava. Kouluttamisen osalta sydäntä lämmittävää oli huomata että olen valinnut polkuni oikein vaikka välillä on vähän tuntunutkin että uin vastavirtaan eläinlähtöisen ajatusmaailmani kanssa. Olen oppinut ja myös huomannut että osaan. Tiedän että on vielä paljon opittavaa ja koettavaa. Tämä oli hieno elämys ja kokemus, kiitos Pia ja Daniel, Country Quest Portugal mahdollisuudesta tulla ja olla! Kiitos Nina tietopaketista minkä jaoit, opeista ja hyvistä keskusteluista! Kiitos Anu hyvistä nauruhetkistä! Kiitos kaikille kurssilaisille jutteluista ja vertaistuesta. 

Kiitos Kpedu:n Heidi ja Marjo tämän jakson onnistumisen mahdollistamisesta :) 

Tästä on hyvä jatkaa taas omaa polkua tietäen että se on oikea ja apua on tarvittaessa saatavilla!