Huhtikuun viimeinen sunnuntai on kansainvälinen pelastuskoirapäivä. Siitäpä innostuneena ajattelin hiukan kirjoittaa pelastuskoiratoiminnasta ja toimimisesta oikeissa etsinnöissä. Itse olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa noin kuusi vuotta ja Pätkiksen kanssa virallisena pelastuskoirakkona 2017 syksystä lähtien. 

Pätkis, Tres Colores Winterbellatrix

Kun olin uutta koiranpentua ottamassa, sanoin, että haluan pelastuskoiratoimintaan mukaan ja toivoin, että koirasta olisi siihen. Kasvattaja valitsi pennun ja minä sitä kävin ennen luovutusikää katsomassa. Nyt kuusi vuotta myöhemmin saa olla kyllä ylpeä koirasta. Pätkis on huikea työkaveri; sinnikäs, iloinen, kuuliainen ja aina valmiina harjoituksiin. Se osaa levätä ja rentoutua melkein missä vain eikä sitä haittaa ihmishälinä ympärillä. Se suhtautuu myös toisiin koiriin ja eläimiin suhteellisen välinpitämättömästi.  

Koiran koulutus

Pelastuskoiran koulutus vie monta vuotta. Lukuisia harjoitustunteja ja kilometrejä täytyy olla takana, jotta koiran kanssa voi osallistua ensimmäisiin pelastuskoirakokeisiin. Kokeissa arvioidaan ja tarkastellaan koiran hallintaa, maa- ja ilmavainutyöskentelyä (jälki ja haku) sekä maalimiestyöskentelyä, eli miten koira käyttäytyy kun se löytää kadonneen. Koiran täytyy ilmaista löytö, muutenhan siitä ei olisi mitään hyötyä. Kokeessa arvioidaan myös ohjaajan käyttäytymistä sekä etsintäsuunnitelman tekoa ja siinä pysymistä.

Hyväksytysti suoritetun pelastuskoirakokeen jälkeen koiran täytyy vielä suorittaa viranomaistarkastus, eli kotoisasti Virta. Virta on nimensämukaisesti viranomaisen (yleensä poliisin ja erillisen virta-tarkastajan) tarkastus koiran soveltumisesta viranomaistehtäviin. Viranomaistarkastus kestää vähintään kaksi tuntia ja siinä arvioidaan samoja asioita kuin pelastuskoirakokeessa. Tärkeässä osassa on koiranlukutaito, eli että ohjaaja osaa lukea koiran käyttäytymistä ja sen viestejä.  

KUVAGALLERIA

Viranomaisten apuna

Sanotaanko näin, että onneksi meidän ei ole tarvinnut olla mukana kuin yhdellä oikealla etsinnällä Pätkiksen virallisen pelastuskoirauran aikana. Itse olen ollut neljällä etsinnällä. Etsinnät ovat aina viranomaisjohtoisia ja vain ja ainoastaan viranomaisten pyynnöstä etsinnöille lähdetään. Tapauskohtaisesti riippuu, kutsutaanko esimerkiksi koiria, mönkijöitä tai vapaaehtoisia ylipäätään etsintään.

Etsinnöillä on tärkeää, että noudatetaan viranomaisten ohjeita. Tärkeintä on, ettei metsään rynnitä etsimään päämäärättömästi. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että etsijöitä joudutaan myöhemmin etsimään. Tämä myös hankaloittaa koiran käyttöä, sillä koiran on tietysti helpompi etsiä etsittävää mitä vähemmän alueella on häiriöhajuja, eli muiden kulkijoiden jättämiä jälkiä ja hajuvanoja.

Missään nimessä oman koiran kanssa ei etsintäpaikalle saa tulla, vaikka se kuinka osaisi leikkkiä piilosta ja etsiä oman perheen jäseniä. Vaikka pelastuskoirat ovat tottuneet tekemään töitä toisten koirien kanssa ja ne ovat monen vuoden ajan koulutettu etsintöihin ei turhien häiriöiden aiheuttaminen ole kuitenkaan järkevää.  

Etsijäksi etsintään

Mikäli haluaa mukaan vapaaehtoiseksi, on hyvä käydä ensin Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun etsintäkurssi. Kurssin kautta pääsee mukaan toimintaan ja saa hyvät valmiudet ja tiedot Vapaaehtoisesta Pelastuspalvelusta. Etsintään tultaessa on aivan ensimmäiseksi ilmoittauduttava johtopaikalle. Johtopaikka perustetaan jokaiselle etsinnälle. Täällä viranomaiset kirjaavat kaikkien tulijoiden yhteystiedot ja jakavat etsijät ryhmiin. Viranomaisen tehtävänä on johtaa etsintää. He siis antavat etsijöille alueen, jonka ryhmä tarkistaa. Tavallisesti etsijäryhmään kuuluu noin 2-6 henkilöä alueesta riippuen. Myös suurempia ryhmiä käytetään. Ryhmä haravoi alueen läpi tarkasti. Puiden aluset, pensaat ja kaikki mahdolliset paikat tarkistetaan. Alueen tarkistamisen jälkeen palataan aina johtopaikalle, jossa kirjataan alue tarkistetuksi. Etsijöiden lähtö- ja paluuajat sekä mahdolliset muutokset ryhnmässä kirjataan ylös.

Koiran kanssa kulkiessa aluetta ei yleensä haravoida joka metriltä, vaan koira, koiranohjaaja ja kartanlukija/apuohjaaja tarkistavat alueen koiran avulla. Erityisen tärkeää on mahdollistaa koiran työn tekeminen ja etsittävän löytyminen ilmavirtoja ja maastonmuotoja hyväksi käyttäen. Pelastuskoiratoiminta ei siis ole vain kuljeskelua päämäärättömästi alueella, vaan vallitsevat sääolosuhteet ja maastonmuodot on otettava huomioon. Myös esimerkiksi viilenevä ilta, vesistöt ja kuuma auringonpaiste vaikuttavat siihen, miten ilmavirrat liikkuvat. Nämä kaikki asiat tulee ottaa huomioon etsintää tehdessä.

Koiralle ei tarvitse antaa etsinnällä etsittävän hajua. Sekin etsintämuoto voidaan koiralle opettaa, mutta meillä pelastuskoirat on opetettu etsimään ketä tahansa. Ne siis saattavat löytää ja ilmaista "väärän" henkilön, kuten toisen etsijän, marjastajan tai lenkkeilijän jos sellainen etsinnällä tulee vastaan.  

Ensimmäinen etsintä Pätkiksen kanssa

Meidän alueella (Keski-Pohjanmaa) viranomaispyyntöjä etsintöihin tulee todella harvoin. Muutamia pyyntöjä on tullut ja ennen kuin autoon on ehtinyt, on etsittävä jo löytynyt. Mutta tällä kertaa päästiin oikein tositoimiin. Ensitieto mahdollisesta etsintähälytyksestä saatiin illansuussa. Sauna oli lämmin ja muun pelastuskoiraryhmän kanssa viestiteltiin ketkä pääsevät jos hälytys tulee. Muillakin oli sauna lämpimänä ja vitsailtiin, että jos menee saunaan, niin häly tulee, jos jää odottamaan niin hälyäkään ei tule. Noh, joku oli ilmeisesti saunaan mennyt ja puhelin piippasi hälytyksen merkiksi. Etsintäreppu oli pakattu, mukana oli juotavaa ja syötävää itselle ja koiralle.

Ensimmäinen etsintä oman koiran kanssa on ajatuksia herättävä. Jokainen etsijä tietysti haluaa, että etsittävä löytyy. Entä jos me löydetään? Onko etsittävä missä kunnossa? Miten koira reagoi? Ja paljon muuta.

Etsintäilta venyi yöhön asti ja useita kilometrejä metsämaastoa tuli käveltyä. Pätkis reagoi jälkiin ja hajuihin. Kartturi niitä sitten merkkaili karttoihin ja gps-laitteisiin. Koira oli iloinen ja hyväntuulinen, teki ahkerasti töitä. Se tottui nopeasti milloin mistäkin putkahteleviin toisiin etsijöihin ja käyttäytyi kohteliaan epäsosiaalisesti muihin, olihan hän töissä ja keskittyi täysin siihen :). Ensimmäinen etsintäilta lopetettiin myöhään, puolen yön aikoihin. Sitten kotiin, unta ja evästä seuraavaa päivää varten.

Seuraavana päivänä etsinnän johto laajensi etsittäviä alueita ja samalla tarkistettiin edellisenä päivänä tarkistettuja alueita uudelleen. Etsijöitä oli taas paljon, kuten edellisenä iltanakin. Saimme uusia alueita tarkistettavaksi ja kulkijoita niilläkin oli ollut jo. Se ei tullut enää yllätyksenä. Toiselta alueelta koira löysi jäljen. Johtopaikalta tarkistimme ajaisimmeko jälkeä vai jatkaisimmeko suunnitelman mukaan alueen etsintää. "Tarkistakaa jälki." Lunta oli vielä paikoin, joten näimme jälkiäkin välillä. Jäljet olivat pari päivää vanhoja ja vääriksi jäljiksi ne todettiin, mutta miten ylpeä olin Pätkiksestä! Niin se vaan monenmonen tunnin etsinnän ja kilometrien kulkemisen jälkeenkin jaksoi niin tarkkaan jäljestää parikin päivää vanhaa jälkeä. Jälki johti paljon kuljetulle polulle. Polulla jäljestäminen ei onnistuisi, joten ilmoitimme jäljestämisen loppuneen ja tarkistavamme meille annetun alueen loppuun alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tässä vaiheessa kilometrejä oli taas runsaasti kertynyt ja alueen tarkistamisen jälkeen pidimme huoltopaussin, eli ruokaa, juomaa, kahvia ja hetki istumista. Pätkis sai levätä autossa ja se sai vähän jauhelihaa ja vettä. Etsintärepussa tai taskussa on aina hyvä olla vähän välipalaa ja ainakin juotavaa.

Lounaan jälkeen päätimme ottaa vielä yhden alueen, sitten me lopettaisimme siltä päivältä. Väsyneenä ei kannata jatkaa eikä se ole järkevääkään. Alue oli suhteellisen suuri, rantaa pitkästi ja osin todella kaunista vanhaa kuusivaltaista metsää. Pätkis merkkaili roskakasoja, jotka joku oli joitain päiviä aikaisemin rannalta kerännyt. Koiralle niistä tietysti palkkaa aina, herkkuja, sillä sen tulikin reagoida ihmisiltä tuoksuviin asioihin.  

Operaatio on päättynyt

Tämän operaation osalta etsintä ei tuottanut tulosta. Emme tiedä mitä on tapahtunut ja tämän kanssa vain on elettävä. Omaisille ja läheisille tilanne on varmasti raskas ja vaikea.

Koira ei harmittele sitä, ettei löytöä tullut. Se on vain iloinen ja tyytyväinen, että pääsi töihin. Pätkis näyttää selvästi parastaan näissä pitkissä harjoituksissa, kuten viime syksynä pelastuskoirien joukkuekatselmuksessa, jolloin kolme päivää tehtiin monenlaisia etsintöjä ja harjoituksia.

Me jatkamme harjoituksia ja treenejä edelleen. Viikoittain tehdään jotain, kuten tottelevaisuusharjoituksia, etsintää, jälkeä, hakua, nenänkäyttöä..  Monipuolinen tekeminen pitää koirankin mielen virkeänä. Sopivasti haasteita ja tekemistä, lepoa ja leikkiä, iloa ja rentoutumista. Sopii meille ihmisillekin :) 

Videolla näet vähän erilaisen treenin, kun kaksi jo vähän kokeneempaa pelastuskoiraa, Pätkis ja Ase tekee yhdessä töitä.